Uusi kotikaupunkini Canterbury huokuu historiaa. Kaupunki on tunnettu etenkin englantilaisen kristinuskon kehtona ja pääkallonpaikkana, mutta jo esi-kristillinen Canterbury (tai paremminkin Durovernum Cantiacorum) oli eläväinen kaupunki. Wikipedia tietää kertoa roomalaisten asuttaneen alueen hieman keisari Claudiuksen aikaisen valloituksen jälkeen vuonna 43 jKr. Kaupunki laajeni Flaviusten aikaan (70-90-luvuilla) ja toimi Cantiacii-heimon pääkaupunkina. Tämä kelttikansa asutti seutua jo rautakaudella ennen roomalaisten tuloa ja esiintyy myös Caesarin Gallian sota -teoksessa.

Roomalaiskaupunkia ympäröi muurit ja kaupungissa oli forum (keskustori), kylpylät, teatteri sekä temppeleitä, kuten kunnon roomalaiskaupungissa kuuluukin.

Julkisten rakennusten lisäksi toki myös useita yksityistaloja. Yksi näistä roomalaisaikaisista yksityistaloista löytyi kaivauksissa, jotka aloitettiin toisen maailmansodan aikaisten pommitusten tuhoamalla alueella, nykyisen pääkadun tuntumassa. Talosta löytyi mm. hulppean mosaiikin jäännökset sekä lattialämmityksellä (hypokausti) varustettu kylpytila.

Veikkaan että roomalaisaikana Canterburyssa talot ovat olleet lämpimämpiä sisältä kuin koskaan myöhemmin kaupungin historiassa, kiitos roomalaisen rakennustekniikan. Alkujaan talot oli rakennettu ristikkopunos-tekniikalla, myöhemmin paikallisisia kivilajeja käyttäen.

Tätänykyä tuon löydetyn yksityisasumuksen ympärillä on museo, joka on omistautunut esittelemään kaupungin elämää varsin kävijäystävällisesti. Esillä on yllä nähdyt talon jäänteet sekä kaivauksista löytynyttä esineistöä ja rekonstruktioita roomalaiselämästä.

Nämä muinaiset työkalut voisivat olla peräisin nykyaikaisestakin työkalupakista!

Kentin rannikkoalueelta on vuosisatojen ajan löytynyt paljon roomalaista, nk. terra sigillata -keramiikkaa. Paikalliset kalastajat ovatkin käyttäneet näitä hyväkuntoisina säilyneitä roomalaiskuppeja etenkin paastonajan vanukkaan tarjoiluun. Tällaiset punaiset kupit tunnetaankin täällä vanukasvuokina (pudding pan)! Oletettavasti tämä roomalaiskeramiikka on peräisin alkujaan haaksirikkoutuneista kuljetusaluksista.

Canterburyn läpi kulki myös merkittävä muinaisreitti, joka tunnetaan nimellä Watling Street. Reitti yhdisti Kentin rannikkoalueen sekä Lontoon aina Shropsiressa sijainneeseen Viroconium Cornoviorum -nimiseen roomalaiskaupunkiin. Watling street oli käytössä kulkureittinä jo ennen roomalaisia, jotka kivesivät tien. Jäänteitä tiestä on edelleen nykyisen kaupungin kadunnimistössä.

Roomalaiskaupungin muurit rakennettiin 270-90 välisenä aikana ja niitä korjailtiin keskiajalla tiuhaan tahtiin. Alkuperäistä muurirakennelmaa on nähtävillä useissa paikoissa, mm. meidän kotinurkilla St. Radigundsin alueella, jossa muuria onkin säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Huomaa kuvan taustalla Parrot-niminen pubi. Kyseessä on paitsi kaupungin vanhimpia säilyneitä rakennuksia, myös vanhin pubi, joka on vieläpä rakennettu roomalaisaikaisten rakenteiden päälle! Rakennusajaksi lähteet mainitsevat 1300- tai 1400-luvun.

(Lähteet linkkien lisäksi: Roman Museum, Canterburyn kaupungin opastetaulut)