Helsingin yliopistossa majaileva Public and Private in the Roman house -projekti vietti lokakuussa 2013 kaksiviikkoisen kenttäkauden Campaniassa tutkien antiikin Herculaneumia sekä koluten modernin Napolin ihmeitä.
Ja minä mukana. Tässä kuvamateriaalia reissulta, etenkin viikonloppuretkiltä.
Our house in the middle of our street, eli Casa del Tramezzo di legno (III, 11) Herculaneumissa:
Ercolanon juna-asemalla vahtia pitää Illuminati:
Napolin herkkuja, vanhassa kaupungissa sijaitsevat Sorbillo-pizzeria (tänne halajaville tiedoksi, että oven takana kannattaa hyvissä ajoin ennen raflan avaamista, jotta varmasti saa pöydän) ja Gay-Odin-suklaapuoti:
Vierailimme Stabien huviloilla (Villae Stabianae), joista avoinna yleisölle ovat nk. Villa San Marco ja Villa Arianna. Huvilat tuhoutuivat samassa rytäkässä Pompejin ja Herculaneumin kanssa. Suosittelen lämpimästi tutustumista näihin sangen viehkoihin kohteisiin.
Huvilolle pääsy ei ole aivan yksinkertaista, muttei mahdotontakaan (huom. Nokian kartat löytävät parhaan reitin perille!). Circumvesuviana-juna tuo Via Nocera -nimiselle asemalle, josta on parin kilometrin kävelymatka huvila-alueelle. The Friends of Herculaneum Society -yhdistyksen nettisivuilla lisätietoa matkanteon tueksi.
Tältä näyttää Villa San Marcon peristyyli:
Yks mosaiikki:
Antiikkilaista seinämaalauskoristelua Villa Ariannassa:
Vierailimme myös Cimitilen kaupungin ykkösnähtävyydessä, varhaiskristillisessä basilika-kompleksissa. Joka sattuu myös olemaan paikan ainoa nähtävyys. Antiikin aikana Cimitile oli naapurikaupungin, Nolan, hautuumaata. Tänne on haudattu myös myöhäisantiikkinen pyhimys Felix, jonka kultin ympärille rakennettiin muistomerkkejä. Tärkein näistä on Paulinus Nolalaisen 400-luvulla rakennuttama basilika:
Kristillistä seinämaalauskoristelua:
Kirkon jälkeen asia oli pihvi:
Cimitileen ja Nolaan pääsee kätevästi Circumvesuviana-junalla. Tässä ollaan asemalla ja hengaillaan:
