Herculaneum, tuo muinaisten roomalaisten Tammisaari on ominut viime aikoina leijonanosan huomiostani ja viime viikolla omistauduin sille täysin. Päätin jo viime vuoden puolella keskittyä tutkimuksessani pääasiallisesti Herculaneumin kaupungin yksityistaloihin ja ottaa Pompejista (se ois sitten se Hanko) mukaan vain pienen vertailuotoksen.  Pompejiin tutustuin syksyllä, nyt kävin tutkailemassa Herculaneumia.

Herculaneum, joka tuhoutui tulivuorenpurkauksessa samaan aikaan naapurikaupunkinsa kanssa vuonna 79, on oikea unelmakohde. Kaupungin peittänyt vulkaaninen materiaali (tässä kohtaa pitäisi sitten tuntea mm. sellaiset sanat kuin pyroklastinen hyöky ja Plininen purkaus) on säilyttänyt poikkeuksellisen hyvin esim. puuesineitä (mm. paljon huonekaluja) ja muuta orgaanista materiaalia. Pahaksi onneksi kuitenkin modernit tihulaiset, pääasiassa 1700-luvun aarteenetsijät ovat onnistuneet tuhoamaan sen, mihin Vesuvius ei pystynyt.

Kuivattuja viikunoita à l´Herculane:

Herculanum on paljon pienempi kuin Pompeji, paitsi alkuperäiseltä kooltaan myös kaivetun alueen osalta. Kaupungista tunnetaan vain reilut viisi korttelia sekä suuri huvila, kun pompejilaisia kortteleita on kaivettu esiin reilut sata ja kolmasosa kaupungista on kaivamatta.

Kaupungin kartta A. Maiurin kaivausten ajalta, väritettynä talo nimeltä Casa del Mobilio carbonizzato, eli Hiiltyneiden huonekalujen talo.

Viikon mittaisen reissuni tarkoituksena oli käydä alustavasti läpi ja valokuvata ne parikymmentä taloa, joiden nukkumisjärjestelyjä tutkin tarkemmin. Viikossa ei tietenkään kovin paljon ehdi, mutta onnistuin kuitenkin tutustumaan pääosaan kohteistani ja saamaan hyvän yleiskuvan (ja paljon kuvamateriaalia) taloista. Osa taloista on suljettu restaurointitöiden vuoksi ja muutamaan ei päässyt sisään turvallisuussyistä, joten uusintavisiitti paikalle on tarpeen jo lähitulevaisuudessa. Tarkempaa dokumentointia (mm. mittausta) varten tarvinnen pidemmän ajanjakson.

Kuvassa talon Casa del Mobilio carbonizzato kartta (A. Maiuri: Ercolano, 1958), vihreällä huone, josta löytynyt jäänteitä sängyistä:

Ja tässä samainen huone & säilynyt sänky lähikuvassa (toivon todella, että kyseinen esine pääsee mitä pikimmin entisöitäväksi):

Pikkukaupunkitunnelma näkyi hyvin moderneissa järjestelyissä: pääsin melko vaivatta tutustumaan mm. varastossa oleviin puuesineisiin ja sain pääsyn kaivausarkistoihin sekä kopiot löydöistä otetuista tuhansista valokuvista. Minun annettiin myös kulkea taloissa rauhassa vartijakopista annetujen avainten kanssa. Tämä kaikki, vaikka Pompejin arkeologinen yli-viranomainen onnistui myöntää tutkimusluvan vasta oleskeluni puolessa välissä.

Ja tässä iloinen tutkimusmatkailija. Taustalla häämöttää yksi kohteistani, huone joka mahdollisesti oli makuuhuone antiikissa, sieltä kun oli löytynyt sekä syvennys sängylle että sängynjämiä. Nykypäivänä huone toimii työmiesten vessana. Nice.

Säätkin suosivat, aurinkoa vaan ei liian kuumaa. Majapaikka osoittautui toimivaksi (sain oman huoneen suurella kylppärillä) ja Napoli mainioksi asuinkaupungiksi.  Napoli vastasikin reissun viihteestä ränsistyneine taloineen ja pittoreskeine kujineen. Pizzaa, kirjoja ja kimaltavia vaatteita on tarjolla jos kukkaroa on tarve tyhjentää. Rahojaan voi kuluttaa myös kaikenlaiseen krääsään, mm. kopiolaukkuja, -aurinkolaseja ja elektroniikkaa myydään lukemattomissa kadunvarsikojuissa. Epäsiisteintä aluetta Napolissa on päärautatieaseman seutu, mutta muualla kaupunki tarjoaa esteettisiä elämyksiä. Centre Jean Bérardin tienoolla kaupunki on suorastaan tyylikkään siisti.