Ensimmäisenä työpäivänä jänskätti. Muodollisuudet sujuivat kuitenkin varsin nopeasti ja kivuttomasti. Lupalaput käteen parin toimiston kautta ja eikun hommiin. Ja kun vihdoin olin päässyt työn kimppuun, niin kaikki olikin vallan hauskaa. Tästähän olen aina haaveillut (tai ainakin niin kauan kun olen ymmärtänyt hyvän päälle)!
Ensimmäinen talo, johon tutustuin oli ns. Casa di Fabbro Pompejin regiossa I. Sain tutkailla kämppää omassa rauhassani, sillä fiksuna tyttönä olin ottanut mukaan pikkuisen lukon, jolla oven sai suljettua (myös vartijoilta). Aivan yksin en kuitenkaan ollut, sillä talon eräässä takaosan huoneessa oli kaksi luurankoa (ja erinäinen määrä eläinluita) ilmeisesti pedilleen kupsahtaneet talon asukit. Yritin olla häiritsemättä heidän rauhaansa suuremmin, joskin jouduin hieman huitelemaan tuumastukin kanssa aivan tomumajojen (köh köh) lähiympäristössä.
Lounastauolla tein tuttavuutta ranskalaisen tutkimusryhmän kanssa, jonka mukana myös kaverini Sanna (HY:n Pompeji-projektista) työskentelee. Ranskikiset kaivavat leipomoissa. Sain kahvia lounaan päätteksi. Kiva.
Kaivausten ravintola on vielä toistaiseksi suljettu, joten kahvipula on todellinen: normaalisti kahvihampaan kolottaessa joutuu poistumaan kaivausalueen ulkopuolelle. Keväällä kierrätimme kahvinhakuvuoroa porukalla, mutta nyt joutunen hakemaan kahvini ihan keskenäni, ellen lyöttäydy ranskalaisten seuraan joka päivä 😉
Iltapäivällä työskentelin Casa dell´Efebossa, sekin regiossa I. Toistaiseksi yksi suosikeistani Pompejissa!
Töiden jälkeen sain suoritettua maksun yösijastani ja tutustuttua hieman paremmin vuokraemäntään. Saan kuulemma vielä ainakin tämän viikon majailla suuressa asunnossa yksin, kerrastaan yleellistä!
Kaik hyväst.