Alkuvuoden olen keskittynyt pääosin valmistelemaan esitystä Münchenissa 24.-25.3. pidettyä ”Privata Luxuria: Towards an Archaeology of Intimacy. Pompeii and Beyond” -nimistä seminaaria varten.
Esittelin parikymmenminuuttisessa esitelmässäni roomalaisten nukkumiskäytäntöjen yksityisyysaspekteja ja Herculaneumin makuutilojen erityispiirteitä. Muissa esitelmissä kuultiin mm. Pompejin Casa del Granduca Michelen varhaisvaiheiden kehityksestä, GIS-teknologian soveltamisesta arkeologisissa kohteissa, Efesoksen yksityistalojen viimeisimmästä tutkimuksesta sekä Pompejin ja Herculaneumin talojen ovista. Lähimpänä omaa aihettani oli esitelmä, joka tutkaili pompejilaisia huonetiloja, joiden rakenne (seinässä olevat syvennykset) voivat viitata siihen että huoneita käytettiin makuutiloina sekä esitys, joka keskittyi pohjois-afrikkalaisten roomalaistalojen cubiculum-huoneisiin.

Ludwig-Maximilians -yliopiston tutkijakollegiumin (Center for Advanced Studies) viehättävissä tiloissa järjestetty workshop oli oiva tilaisuus tutustua muihin saman alan tukijoihin ja käydä jokseenkin vapautunutta keskustelua Pompeji-tutkimuksen nykytilasta. Esitelmissä ja etenkin keskusteluosioissa pöllytettiin innolla 1990-luvun suuria nimiä, kuten Andrew Wallace-Hadrillia sekä etenkin sitkeästi tieteellisessä keskustelussa esiintyvää tapaa käyttää latinankielisiä nimityksiä pompejilaistalojen huonetiloista (hyvänä esimerkkinä cubiculum, jota käytetään iloisesti kuvaamaan useitakin huonetiloja, vaikka ne eivät millään muotoa ole toimineet makuuhuoneina, mihin cubiculum-sana viittaa).

Muutenkin matka Etelä-Saksaan oli varsin iloista vaihtelua arkiseen aherrukseen. Kaupunki on kaunis ja siisti ja seminaarimme ajaksi sattui varsin aurinkoiset kevätkelit. Münchenin-matkaajalle suosittelen paitsi keskustan (Marienplaz) koluamista myös tutustumista Schwabingin viehättävään kaupunginosaan, joka on täynnä pikku putiikkeja ja kahviloita. Kaupungissa pärjää myös mainiosti italialla, mutta yllätyksenä tuli se ettei luottokortit tuntuneet oikein kelpaavan. Gastronomisia elämyksiä meille tarjoilivat afganistanilainen rafla Lemar, paikallisen baijerilaismätön (sikaniskaa ja bisseä) mekka Augustiner sekä eläintenystävän vegepaikka Prinz Myshkin. Suosittelen lämpimästi kutakin kohdetta.

Sattumalta ennen matkaa tutustuin Müncheniin hieman erikoisesta vinkkelistä, nimittäin tutustumalla Hitlerin ”tyttöystäväksi” nimetyn Unity Mitfordin ja hänen kuuden omalaatuisen sisaren elämäkertaan. Englantilainen Unity kärsi jonkin sortin pakkomielteisestä Hitler-ihailusta ja kyttäsi tätä münchenilaisessa ravintolassa aina kunnes pääsi Führerin suosioon. Unity asui Schwabingissa lähellä hotelliani ja yritti päättää päivänsä läheisessä puistossa, Englisher Gartenissa. Mitfordien eksentriseen sisarusparveen kannattaa tutustua lukemalla Mary S Lovellin teos Mitfordin tytöt sodassa ja rakkaudessa. Sisarusten elämästä on selvästikin saanut innoituksensa myös Kate Morton, jonka teoksen The House at Riverton olin napannut mukaan matkalukemistoksi.

Visuaalista todistusaineistoa luvassa myöhemmin!