Palasin taas roomalaisrunoilijoiden kimppuun, vaikken oikeastaan pääse niiltä koskaan karkuun, en edes ulkomaille matkustaessani. En erityisemmin rakasta lentämistä, ympäristöhaittojen lisäksi se aiheuttaa huteraa oloa ja pelontunnetta mahanpohjassa. Lentäminen on epäluonnollista, ihmistä ei ole tehty lentämään. Ihminen ei ole myöskään merieläin. Tämä Horatiuksen mainio merenkulkukammoinen runo (oodi 1,3) palaa mieleeni aina kun istua kökötän kyyryasennossa lentokoneen kiihdyttäessä nousuun (laskeutuminen on sentään hieman luonnollisempaa: ”what goes up must come down”).
Kyseessä on ns. saattoruno Vergiliukselle, Horatiuksen ystävälle ja aikansa kuululle värssynikkarille, joka matkasi Kreikkaan. Horatius toivottaa toverilleen suotuisaa matkaa ja rukoilee tämän rantautuvan vahingoittumattomana (rivi 7). Etenkin runon loppupuolella hän taivastelee kuinka ihmiset uhmaavat jumalia valtameriä ylittäessään. Jos purjehtimista pidetään hybriksenä, niin vielä pahempi rikos jumalia vastaan on lentäminen:
Sic te diua potens Cypri,
sic fratres Helenae, lucida sidera,
uentorumque regat pater
obstrictis aliis praeter Iapyga,
nauis, quae tibi creditum               5
debes Vergilium; finibus Atticis
reddas incolumem precor
et serues animae dimidium meae.
Illi robur et aes triplex
circa pectus erat, qui fragilem truci               10
commisit pelago ratem
primus, nec timuit praecipitem Africum
decertantem Aquilonibus
nec tristis Hyadas nec rabiem Noti,
quo non arbiter Hadriae               15
maior, tollere seu ponere uolt freta.
Quem mortis timuit gradum
qui siccis oculis monstra natantia,
qui uidit mare turbidum et
infamis scopulos Acroceraunia?               20
Nequicquam deus abscidit
prudens Oceano dissociabili
terras, si tamen impiae
non tangenda rates transiliunt uada.
Audax omnia perpeti               25
gens humana ruit per uetitum nefas;
audax Iapeti genus
ignem fraude mala gentibus intulit;
post ignem aetheria domo
subductum macies et noua febrium               30
terris incubuit cohors
semotique prius tarda necessitas
leti corripuit gradum.
Expertus uacuum Daedalus aera
pennis non homini datis;               35
perrupit Acheronta Herculeus labor.
Nil mortalibus ardui est;
caelum ipsum petimus stultitia neque
per nostrum patimur scelus
iracunda Iouem ponere fulmina.
40
Englanninkielisenä runon voi lukea kokonaisuudessaan osoitteessa:
http://www.authorama.com/works-of-horace-1.html
Tässä runon viimeiset, hybristä käsittelevät säkeet Teivas Oksalan käännöksenä:

Uhmaa kieltoja ihminen,
valmis on kokemaan kaiken ja kestämään.
Uhmakkaana Prometheus
julkeimmin petoksin toi tulen päälle maan.

Varkain kun tuli taivainen
tuotiin, maan asujiin iski jo Sairaus,
kuumetautien paljous,
ennen verkkainen kuoleman pakkokin

jouduttaa koki kulkuaan.
Siivin ilmoja koetteli Daidalos –
siihen luotu ei ihminen
.
Murtautui Manalaan hurjana Herakles.

Kaikkeen ihmiset ryhtyvät:
taivaan korkeuteen pyrkivät tyhmyrit.
Niin ei voi rikostemme vuoks
Zeuskaan laskea pois tuimia vaajo
jaan.

Vastaa