Vajaat kaksi viikkoa takana ja lähes 20 pompejilaistaloa tutkittu. Herculaneumissa ehdin käydä yhden kerran, ja sekin jäi turistikierrokseksi, sillä tutkimuslupaa ei vielä irronnut. Työt sujuivat melko jouhevasti, ainoastaan muutamana päivänä pompejilaisvartijat keksivät vitkutella sisäänpääsyä lukittuihin kohteisiin tai suorastaan kehottivat tulemaan myöhemmin uudestaan, sillä paikalla ”ei ollut henkilökuntaa” ovia avaamaan… pyhpah.

Sosiaalinen elämä vilkastui hieman toisella viikolla, mm. tein lähempää tuttavuutta ranskalaisryhmän ja heidän mojiton-sekoitustaitojensa kanssa sekä tutustuin englantilais-italialais-saksalaisen ryhmän kaivauksiin. Sannan kanssa kävimme Salernossa tarkoituksena shoppailla kenkiä (joskin mukaan tarttui lähinnä kirjoja) sekä Vico Equensessa ruotsalaiskollegojen kanssa iltapäiväoluilla.

Paluu Roomaan sujui erinäisistä kantamuksista (sain lopulta ostettua muutaman kenkäparin) ja myöhästelevästä junasta huolimatta ihan ok, mutta olin kyllä aika väsynyt päästessäni Roomaan takaisin. Kotiinpaluu oli kyllä miellyttävä: Roomassa on niin siistiä ja kaunista etelään verrattuna!