Antiikkia, noiden hullujen roomalaisten ja partasuisten kreikkalaisten ajatuksia, kieltä ja tapoja, käytetään edelleen hyväksi jos jonkinlaisessa yhteydessä.
Latinankielisten termien käytöllä halutaan ilmeisesti hienostella ja kuulostaa fiksummalta kuin oikeasti ollaankaan. Latinistin sydäntä toki lämmittää tämän kauniin kielen uusiokäyttö, mutta kannattaa varoa, ettei vahingossa näytä aivan idiootilta. Esimerkin varsin huonosta yritelmästä mainitsin jo blogin alkutaipaleella: HYY:n uuden yo-talon nimi Domus Gaudium menee metsään oikein rytinällä. Nolottaa, että nimi on annettu yliopistorakennukselle, mutta toisaalta se todistaa, ettei korkeakoulutus yksinään takaa sivistystä.
Männäviikolla antiikki tuntui kurkottelevan nykypäivään vähän väliä:
Maaliskuun puolessa välissä Villa Lantessa järjestettiin seminaari ”Darker sides of Childhood in Antiquity and in the Middle Ages”, jonka esityksissä pohdittii mm. pedofiliaa ja lapsityövomian käyttöä.  Etenkin Prof. C. Laesin esitelmä “When Classicists Need to Speak up: Antiquity and Present Day Pedophilia – Pederasty”  nosti esiin hankalan aiheen tutkimisesta seuraavia ongelmia: jos tutkii lasten hyväksikäyttöä, saa selitellä ympäristölle, ettei todellakaan hyväksy ilmiötä! Epäilyttävien ilmiöiden esiintymisen tutkiminen eri aikakausina ja kulttuureissa voi kuitenkin auttaa hahmottamaan ongelmia paremmin myös nykypäivänä.
Samaa linja oli havaittavissa myös 14.3.2010 Hesarissa ilmestyneessä, dosentti M. Kahloksen jutussa ”Rooma tuhoutuu aina uudestaan”. Kirjoittaja itse kommentoi tekstiään blogissaan mainitsemalla jokaisen aikakauden projisoivan omia huolenaiheitaan Rooman viimeisiin vuosisatoihin.

Aina antiikin historiasta ammentamiselle ei lämmetä. Facebook-kaverin kautta päädyin lukemaan englantilaisten mielipiteitä latinanopetuksen hyödyllisyydestä. Auts, kylläpä tunteet kuumenevat kun aikuiset päätyvät tukkanuottasille!