Jouluna jos jolloin kannattaa kääntyä Martialiksen puoleen. Parin vuoden takaisessa joulutervehdyksessä mainitsinkin jo tuon mainion roomalaisrunoilijan, joka sepusti mm. lahjarunoja Saturnalia-juhlan aikaan annettavien pakettien mukaan laitettavaksi. Lahjana saattoi saada vaikka koiranpennun. Tapa elää valitettavasti nykypäivänäkin, vaikka onneksi monet ymmärtävätkin ettei elävää olentoa tule antaa (yllätys)lahjaksi, vaan lemmikin hankintaa tulee harkita tarkoin.

Martialiksen lähipiirin hauvat taisivat onneksi kuitenkin olla rakastettuja seurakoiria. Gallialaisperäisen pikkukoiran mukana saattoi tulla seuraavanlainen runo:

Catella gallicana
Delicias parvae si vis audire catellae / Narranti brevis est pagina tota mihi. (14,198)

Vapaasti tulkiten runo kuuluu suomeksi:

Mikäli haluat kuulla pienen koiraneidin viehätysvoimasta, on kokonainen sivukin liian lyhyt!

Toisessa runossa 1,109 mainitaan Publius-nimisen herran kallisarvoinen sylikoira Issa, joka sai nukkua isäntänsä sängyssä ja ymmärsi pyytää ulos. Hieno neiti!

…Issa est carior Indicis lapillis,
Issa est deliciae catella Publi.              5
Hanc tu, si queritur, loqui putabis;
sentit tristitiamque gaudiumque.
Collo nixa cubat capitque somnos,
ut suspiria nulla sentiantur;
et desiderio coacta uentris               10
gutta pallia non fefellit ulla,
sed blando pede suscitat toroque
deponi monet et rogat leuari…

Voi vain arvuutella miten Martsu olisi suhtautunut Facebookissa jaettuihin koira- & kissavideoihin…

Tämä Saturnalia-henkisen postauksen myötä minä ja pikkuinen ranskistypykkäni Pixie toivotamme kaikille erinomaista joulua, ja vanhaan tapaan käytämme joulukorttirahat muuhun lahjontaan. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Unicef. Myös Rekku Rescue sai Pixieltä pikkuisen paketin.