Tutkin nukkumista ja nukkumisjärjestelyjä antiikin Roomassa. Aiheeseen liittyy fyysisten aspektien (suomeksi siis Pompejissa ja Herculaneumissa säilyneiden makuuhuonetilojen) analysoinnin lisäksi vaikka mitä muuta jännää.
Allaoleva teksti on peräisin Juvenaliksen satiirista 3 (säkeet 232-241). Kirjailija valittaa kuinka unenpuute on kaupungissa tappavaa (ja aiheuttaa mahavaivoja), metelin vuoksi uni ei tule etenkään vuokra-asunnoissa, kun melu kantautuu kadulta: kärryt rämisevät ja kuljettajat kiroilevat. Ainoastaan rikkailla on varaa nukkua.
Mikään ei tunnu muuttuneen Juvenaliksen ajoista, ainakaan Campanian alueella. Saimme tutustua Vico Equensen todennäköisesti meluisimpaan asuntoon tämänkertaisella kenttäkaudella. Alati metelöivän naapuriperheen ja kadulla päristelevien motorinojen lisäksi äänimaailmaa kartutti vähintäänkin kolme eri kellotornia, joista yksi iloisesti kilkutteli vartin välein yölläkin. Inde caput morbi.

Plurimus hic aeger moritur vigilando; sed ipsum
languorem peperit cibus imperfectus et haerens
ardenti stomacho.
nam quae meritoria somnum
admittunt? magnis opibus dormitur in urbe.
inde caput morbi.
raedarum transitus arto
vicorum in flexu et stantis convicia mandrae
eripient somnum Druso vitulisque marinis.

Huonosti saattoi nukkua seuraavakin sananiekka, pompejilaisvieras, joka jätti seuraavan raapustuksen muistoksi itsestään:

Miximus in lecto fateor peccavimus hospes / si dices quare nulla matella fuit (CIL 4,4957), eli suurin piirtein näin: Isäntä, tunnustan pissineeni sänkyyn. Ai miksi, no eipä ollut pottaa…