Lensin tuossa jokin aika sitten kevätvisiitille Suomeen (samalla kun 3/5 Nissisistä teki matkan täysin päinvastaiseen suuntaan). Italian keväinen vehreys vaihtui harmaaseen maisemaan Etelä-Suomessa (en muistanutkaan kuinka harmaata huhtikuussa voikaan olla).

Matkan ensisijainen tarkoitus oli – paitsi tavata ihania ihmisiä – käydä esittelemässä tutkimusaihettani Antiikintutkimuksen jatkokoulutusseminaarissa Tvärminnessä. Esitelmöin etenkin Herculaneumin-reissun alustavista huomioista. Muuten seminaarin aiheet vaihtelivat laajasti, jatko-opintoja antiikin alalla tehdään Suomessa varsin mielenkiintoisista aiheista.

Vaikka Tvärminne onkin ensisijaisesti eläintieteellinen asema, myös humanistit pääsevät ajoittain nauttimaan tutkimusaseman eduista, siis kauniista maisemasta, rantasaunasta ja keskuskeittiön herkuista. Jatkokoulutusseminaarin ohella asemalla järjestetään myös mm. jokasyksyinen myöhäisantiikin seminaari, joka vetää väkeä Suomen yliopistoista ja tutkimuksen silmäätekeviä ihan ulkomailtakin.

Mutta se antiikista, tämän postauksen aiheena kaunis Suomi. Vaikka huhtikuu onkin kuukausista paitsi julmin, myös rumin, tallentui Tvärminne näinkin viehkona: