Stipendiaattivuodesta kaksi kuukautta takana ja kymmenen vielä odottamassa. Toistaiseksi reissu on ollut aivan mahtava, ja aika tuntuu kuluvan liiankin nopeasti. Elokuun hiljaiselon ja syyskuun alun Pompejin-reissun jälkeen työnteko/vapaa-aika ovat saamassa muotoa.
Kirjastoista olenkin jo maininnut ne tärkeimmät ja viimein sain myös luvan Amerikan Akatemiaan. Myös Villa Lanten kirjasto on osoittautunut työni kannalta hyödylliseksi, joten usein olenkin päätynyt pitämään työmatkan lyhyenä ja tallustelemaan portaat alas kirjastohuoneen pöydän ääreen. Käytännössä työ tarkoittaa valikoitujen pompejilais- ja herculaneumilaistalojen varhaisemman tutkimuksen (here I come Fiorelli, Mau, Maiuri, varokaa!) läpikäyntiä ja dokumentaation syöttämistä tietokantaan.
Säännöllisen epäsäännöllisesti myös museot houkuttelevat kirjastojen ulkopuolelle. Tällä viikolla pääsin viimein (ensimmäistä kertaa elämässäni siis) tutustumaan Augustuksen rauhanalttariin (Ara pacis). Alttari on sijoitettu uuden museorakennuksen sisään Mars-kentälle hieman sivuun rakennelman alkuperäisestä sijainnista. Museo hieno, alttari hieno ja myös museossa esillä ollut valokuvanäyttely oli vaikuttava: kurjuutta kummempia kuvia maailman eri kolkista, joissa kärsitään aidsista. Etenkin kuvat venäläisnarkkareista ankeissa lähiöissä pysäyttivät katsomaan. Näyttelyn optimistinen (positiivinen taitaisi olla huono sanavalinta tässä yhteydessä…) sanoma oli kuitenkin esillä sen nimessä: Ricominciare a vivere – Access to Life. Ideana kuvata kuinka uudella lääkityksellä useat jo kuolemaantuomitut potilaat ovat jälleen saaneet elämänsä omiin käsiinsä.
Augustuksen rauhanalttari:
Viime viikolla vierailin myös ensimmäistä kertaa krumeluurissa Santa Maria della Vittorian kirkossa. Käynnin syy oli Berninin Pyhän Teresan hurmos -patsas vuodelta 1652. Jumalan enkeli lävistää karmeliittanunna Teresan miekalla. Hmm… hurmiollista aivan varmasti, see for yourself:
Täkäläiseen tieteelliseen yhteisöön olen puolestaan päässyt kurkistamaan Suomen-instituutin johtajan aloittamassa seminaarissa.” Ianiculum-workshop” on nimensä mukaisesti Gianicolo-kukkulalla sijaitsevien instituuttien tutkijoille tarkoitettu (jokseenkin) vapaamuotoinen tapaamispaikka. Myös AIAC (Associazione Internazionale di Archeologia Classica) on aloittanut toimintansa kesän jälkeen, tarjolla oli luentotilaisuus Palazzo Veneziassa kaupungin keskustassa. Palatseja täällä siis riittää vähän joka tilaisuuteen, joten työympäristöstä ei paree valittaa! Paitsi että Palazzo Veneziassa oli lähellä yhteentörmäys pääministeri B:n kanssa tilaisuuden jälkeen (mutta onneksi jäi ukonkäppänä näkemättä).
Vapaa-aika (museokäynnit ovat tietenkin silkkaa ja vakavahenkistä työskentelyä) on kulunut iloisissa tunnelmissa Villa Lanten muiden asukkaiden kanssa. Outin lisäksi kavereistani täällä on vieraillut myös Sanna, jonka kanssa Pompejissakin ehdin viettää aikaa. Illanvietot ovat kuluneet joko Villa Lanten terassilla tai Trasteveressa, San Calliston kuohuviinipulloja poksautellen (kukin tyylillään). Ja ehkäpä on sattunut niinkin, että joku on yön hämärissä pulahtanut suihkulähteeseenkin kotimatkan varrella…
Sanna ja Tiber:
