Syksy tuli Roomaankin ja toi mukanaan mahtavat ukkoskelit. Myös arki tuli kuvioihin, ainakin työmielessä, kirjastojen kesälomat päättyvät ja ihmiset aloittelevat kesän jälkeen normaaleja työrutiineja. Itse vielä odottelen kirjastokorttia Amerikan akatemiaan, mutta muutamaan muuhun paikkaan olen jo päässyt töitä tekemään, mm. norjalaisten instituutin kirjastoon, sekä Italian (vai peräti koko maailman?) ilmeisesti vanhimman tiedeakatemian, L’Accademia Nazionale dei Lincein tiloihin.

Jälkimmäinen sijaitsee palazzo Corsinissa, mahtipontisessa barokkipalatsissa, joka tunnetaan myös Ruotsin kuningatar Kristiinan Rooman-kotina. Corsinissa ja vastapäätä sijaitsevassa Villa Farnesinassa on myös turistinähtävyyksinä taiteilijamestareiden seinämaalauksia ym. ihasteltavaa.

Palazzo Corsinista Villa Lante näkyy hienosti:

Kristiina ikuistettuna kadunnimistöön:

Ihasteltavaa riittää myös Capitoliumin museo(i)ssa, jossa kävin taas pitkän tauon jälkeen. Rooman kuuluisa susi ja kuoleva galli (tuo kaikkien kalapuikkoviiksivallujen esi-isä ja esikuva) majailevat museon tiloissa. Uutta museossa oli Juppiterin temppelin jäännösten sisällyttäminen museon sisätiloihin. Aiemmin temppelin rauniot sijaitsivat vähän sivussa turistireitiltä, eikä niiden massiivisuudesta saanut kovin hyvää kuvaa. Nykyisen esillepanon ansiosta temppeli (josta siis on säilynyt vai murto-osa) pääsee oikeuksiinsa ja tavallinen tallaaja voi kuvitella kuinka majesteetilliselta rakennus on näyttänyt menneisyydessä.

Kuoleva galli:

Iltaisin olen jatkanut hyväksi havaittua tapaa käydä ulkona syömässä muiden Lanten asukkaiden kanssa (erityisen hauskaa on, että hyvä ystäväni Outi on täällä myös ollut muutaman viikon ajan). Mieleenpainuvin ruokaelämys on ollut Piccolo Molise -ravintolan yhdeksän ruokalajin kala-illallinen. Settiin ei kuulunut kalapuikkoja.

Kala-aterian huipennus: