Vähiin käy ennen kuin loppuu. Palaan torstaina Suomeen antoisan stipendiaatti-vuoden jälkeen. Viimeisten hetkien ilahduttaviin aktivitteeihin voin lisätä vielä reissun Sienaan, tuohon toscanalaiseen pikkukaupunkiin, jonka kaunis sijainti keskellä kumpuilevaa maastoa houkutteli jo muinaisia etruskeja.

Siena sijaitsee muutaman tunnin junamatkan päässä Roomasta (edullista ja miellyttävää ilmastoidussa paikallisjunassa), joten se on mitä soveliain kohde päivämatkalle. Kukkulan laelle rakennettun kaupunkiin pääsee alhaalta rautatieasemalta bussilla (reippaimmat tietenkin kävelevät murhamäen ylös, me tallustelimme vain mäkeä alas painovoiman lakeja kunnioittaen).

Edellisen reissun kohteeseen, Venetsiaan, verrattuna Siena on erityisen yksivärinen, noh, sanoittaisiko vaikka että sienan värinen. Rauhoittavaa kauneutta.

Keskeisimpiin  nähtävyyksiin tutustuu nopeahkosti. Duomo on krumeluuri ja maksullinen, joten ihailimme sitä vain ulkoa.

Campo on jännittävä arkkitehtoninen kokemus: kovera keskusaukio lienee uniikki. Aukiolla järjestetään pari kertaa vuodessa hevoskilpailu palio, jossa eri kaupunginosat ottavat mittaa toisistaan.

Kaupunginosien vaihtumisen voi huomata hassuista katulampuista, jotka noudattelevat kunkin kulmakunnan tunnusvärejä.

Nähtävillä on myös merkittävän sienalaispyhimyksen Caterinan koti.

Hauskinta ja suositeltavinta on kuitenkin kierrellä kaupungilla tunnelmoimassa ja aistimassa kauneutta.

Gourmet-anti jäi tällä erää jokseenkin vähäiseksi, mutta vertailevan pizzatutkimuksen tuloksena voin kuitenkin mainita tryffelin sopivan pizzaan mainiosti. Muuten sienalaiset ruokaympyrät noudattelevat toscanalaista linjaa, joka on jo täälläkin aiemmin todennettu. Chiantiakin maisteltiin, mutta totuuden nimissä on sanottava, että parempaakin olen juonut. Ei kuitenkaan valittamista.

Ostosmatkakohteeksi suosittelen Kiko Cosmetics -liikettä.

One thought on “Viime retkellä

Vastaa