Canterburyn tarinat ei ole ainoa syy, miksi piskuinen kaupunki Kentin maakunnassa on päässyt maailmankirjallisuuden kartalle. Kaupungin tunnetuin kirjailija kun on itse Christopher ”Kit” Marlowe.

Suurelle suomalaisyleisölle Marlowe taitaa kuitenkin olla tuntematon, tai ehkäpä hänet muistetaan lähinnä Rakastunut Shakespeare -elokuvasta, jossa äkkiväärää kirjailijaa esitti Rupert Everett. Syy tuntemattomuuteen on selvä ja sen nimi on William Shakespeare, Marlowen aikalainen ja kollega, jonka varjosta on vaikea ponnistaa maailmanmaineeseen.

Marlowen syntymäpäivää ei tiedetä, mutta hänet kastettiin 26.2.1564 Canterburyssa St. Georgen kirkossa, josta nykyään on jäljellä ainoastaan yksi torni, pääkadun eteläpäädyssä. Hän syntyi vaatimattomaan suutarin perheeseen, mutta pääsi stipendin turvin opiskelemaan maineikkaaseen King’s Schooliin ja ja jatkoi opintojaan myöhemmin Cambridgessa.

Kit Marlowe ehti kirjoittaa seitsemän näytelmää ennen kuolemaansa vuonna 1593. Häntä pidetään Elisabeth I:n aikaisen teatterin edelläkävijänä, joka kirjoitti myös runoja sekä käänsi antiikin tekstejä, mm. Ovidiusta englanniksi.  Kirjallisen uransa ohella Marlowe toimi myös kuningattaren hallituksen vakoojana ja osallistui School of Night -nimisen salaseuran toimintaan. Marlowe kuoli vain 29-vuotiaana toukokuussa 1593, salamurhan uhrina.

Marlowen sanotaan vaikuttaneen Shakespearen tuotantoon, mutta muuten hän on jäänyt melko lailla aikalaisensa varjoon myös Englannissa. Kotikaupungissaan Canteburyssa kuitenkin voi Kitin perintöön törmätä useassakin paikassa.

Merkittävin muistomerkki on Marlowe-teatteri, ruma talonmöhkäle muuten kauniissa katukuvassa. Onneksi iltavalaistus auttaa estetiikassa.

Marlowen mukaan on nimetty myös katettu kauppakuja.

Marlowen elämään voi tutustua myös hänelle omistetussa The Marlowe Kit -museossa, jossa on myös Marlowelle omistettu pakohuonepeli.

Museossa esitellään myös muutama muu kiinnostava kirjailja, kuten puolalaissyntyinen Joseph Conrad, joka päätyi monien vaiheiden jälkeen Britteihin, ja kuoli Canterburyssa 3.8.1924. Conrad tunnetaan etenkin klassikkoteoksestaan Pimeyden sydän, Heart of Darkness.

Nyky-yleisölle hieman tuntemattomampi kirjailija puolestaan on Aphra Behn, joka eli 1600-luvulla. Hänen uskotaan syntyneen vuonna 1640 hieman Canterburyn kaupunginmuurien ulkopuolella sijaitsevassa Harbledownin kylässä. Behn tunnetaan lasikattojen rikkojana: hän oli ensimmäinen englantilaisnainen, joka ansaitsi elantonsa kirjailijana. Behn kirjoitti useita näytelmiä ja näiden lisäksi runoutta ja proosateoksia, joista tunnetuin lienee orjuutta käsitellyt Oroonoko-niminen romaani. Behn toimi Marlowen tavoin myös hallituksen vakoojana. Behniä pidettiin älykkäänä ja lahjakkaana, mutta kaikkia aikalaisia julkisesti esiintynyt, suorapuheinen nainen miellyttänyt.

Behnin elinaikana 1600-luvulla naisen tuli olla hiljainen ja nöyrä ja ja sovinnaisesta naiskuvasta poikennutta saatettiin rangaista rajustikin. Museossa on näytillä keino, jolla ”äkäpusseja” saatettiin suitsia. Kyseessä on rautahäkkyrä, scold’s bridle, joka asetettiin liian puheliaan naisen päähän niin että häkkyrässä oleva uloke painaa kielen kiinni kitalakeen ja estää täten puhumisen.

Rautasuitset toisesta kulmasta

”Äkäpusseja” ja muita naisia, jotka kehtasivat sanoa mielipiteensä ääneen saatettiiin rangaista myös muilla mielikuvituksellisilla tavoilla, kuten ducking-stoolin, eli ”upotustuolin” avulla. Kyseessä on vankkatekoinen, puinen tuoli kiinnitettynä pitkään puupalkkiin, eräänlaisen keinulaudan toiseen päähän. Tuoli sijoitettiin lähelle vesistöä, ja rangaistuksena ”äkäpussi” sidottiin tuoliin, jota upotettiin veteen toistuvasti. Ensisijaisena tarkoituksena oli antaa häpeärangaistus, mutta upottaminen saattoi päättyä myös uhrin kuolemaan. Tällainen rangaistusväline on edelleen nähtävillä myös Canterburyssa, joskin kopiona alkuperäisestä.

”Ducking stool” nähtynä pääkadulta, The Old Weavers -ravintolan vierestä.
Lähikuva upotustuolista

Tällaisessa ympäristössä kirjailijana toimiminen on varmasti vaatinut naisilta aikamoista sisua. Nykypäivänä onneksi ymmärrämme moisten härvelien hirveyden, vaikka edelleenkin julkisesti puhuva, itsenäinen nainen on joillekin todellinen kauhistus joka täytyy uhkailemalla vaientaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Lähteet linkeissä ja kuvissa.