Kreikkalaisessa mytologiassa Arakhne oli jumalatarta uhmaava neitonen, joka sai rangaistuksekseen muuttua hämähäkiksi.
Hämähäkkinainen on antanut nimensä myös pohjoismaiselle antiikintutkimusverkostolle, joka on keskittynyt etenkin nais- ja gender-tutkimukseen. Tammikuun lopulla Arachne järjesti Roomassa, Ruotsin ja Suomen instituuteissa, työpajan, jonka aikana kuultiin useita mielenkiintoisia esitelmiä roomalaisesta perheestä ja perheenjäsenten muistamisesta kirjallisuudessa, piirtokirjoituksissa ja muistomerkeissä. Workshopin kuunteluoppilaana sain tutustua mm. Vestan neitsyiden perheenjäsenten laatimiin kunniapiirtokirjoituksiin, kuvapatsaiden kierrätykseen (naisten patsaiden kohdalla riittää kätevästi kun muokkaa pystin hiuslaitteen uuten uskoon, ja a vot, kuva on päivitetty uudelle leidille) sekä pompejilaistalojen kotikultin (lares, genius) eri muodoista.
Seminaarin aikana ehdittiin myös museoon. Rooman yhdessä kansallismuseossa, Terme di Diocleziano, on esillä kattava kokoelma piirtokirjoituksia sekä jonkin verran hautamuistomerkkejä.
Yksi mielenkiintoisimmista epigrafisen kokoelman kohteista tunnetaan nimellä Laudatio Turiae, eli Turian ylistyspuhe. Kyseessä on pitkä muistokirjoitus rohkealle naiselle, joka mm. kahdesti pelasti lainsuojattomaksi tuomitun miehensä. Piirtokirjoituksen ongelma on se, ettei tämän ansiokkaan naisen nimi ole säilynyt. Useat tutkijat ovat kuitenkin päätyneet uskomaan, että kyseessä on erään Q. Lucretius Vespillon rouva Turia, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Turiasta kertoo mm. kirjailija Valerius Maximus, jonka mukaan tämä auttoi miestään kätkemällä tämän heidän makuuhuoneensa sisäkaton ja talon ulkokaton väliseen tilaan. Luotetun palvelijan avulla hän piilotteli miestään ja auttoi tätä selviämään proskriptiosta: Q.Lucretium, proscriptum a triumviris, uxor Turia inter cameram et tectum cubiculi abditum, una conscia ancillula, ab imminente exitio,… tutum praestit .. et ille in cubiculo et in coniugis sinu salutem retineret. (Val.Max. 6,7,2). Pari tuhatta vuotta sitten elänyt tarmokas roomalaismatroona muistetaan siis edelleen tämän piirtokirjoituksen (joskin fragmentoituneen ja identifikaatioltaan epävarman sellaisen) sekä muutaman kirjailijan tekstin perusteella.
Jälkipolviin ulottuvaa muistoa itsestään tavoittelevat myös useat hautamuistomerkit, joita museossa myös on esillä. Tyypillisessä roomalaisessa muistomerkissä muistettavat ihmiset kurkkaavat ikkunasta vakavamielisen näköisinä:
Museossa on säilynyt muistoja arkipäivän roomalaisista, niin orjista, vapautetuista kuin vapaasyntyisistäkin miehistä ja naisista. Tässä ammatistaan ylpeän kalastajattaren (Aurelia Nais, Gaiuksen vapautettu orjatar) muistomerkki ja piirtokirjoitus:
