Löysin lisää arkistojen helmiä. Vuonna 2004 olen askarrellut seminaarityön komediakirjailija Caecilius Statiuksen tuotannon arkaaisista piirteistä. Kirjoitin jopa suomenkielisen Wikipedia-artikkelin jutun pohjalta.
Alla jutun ensimmäinen sisältökappalle ”Caecilius Statiuksen elämä ja tuotanto”.
Koko työn (ml. latinankielisen conclusio-osuuden) voi lukea pdf-tiedostona tästä. Innokkaimmille lukijoille selviää myös mihin otsikon tyhjänpuhujat viittaa.
Caecilius Statiuksen elämästä tiedetään jokseenkin vähän.[1] Hän kuului kelttiläistä alkuperää olevaan, Pohjois-Italiassa asuvien insubrien heimoon. Syntymävuodesta ei tiedetä mitään varmaa, mutta tutkijat ovat päätyneet esittämään hänen syntymäajakseen 220-lukua e.Kr.[2] Joidenkin lähteiden[3] mukaan hän oli kotoisin Mediolanumista (nyk. Milano), joka oli insubrien asuttaman alueen tärkein keskus. Caecilius Statius päätyi Roomaan mitä ilmeisemmin sotavankina roomalaisten ja insubrien käymien taisteluiden seurauksena. Insubrit kärsivät tappion roomalaisille Clastidiumin taistelussa vuonna 222, jolloin roomalaiset saivat Mediolanumin haltuunsa ensi kerran. Viimeinen kamppailu roomalaisten ja insubrien välillä käytiin vuosina 200-194, ja oletettavaa on, että Statius tuli Roomaan näihin aikoihin. Hän päätyi orjaksi Caeciliusten perheeseen. Caeciliukset vapauttivat hänet ja hän omaksui perheen nimen itselleen. Statius-nimestä tuli lisänimi[4], jota myöhempinä aikoina käytetään harvoin, ja esimerkiksi klassisen kauden kirjailijat viittaavat häneen lähinnä Caeciliuksena[5]. Hänen mahdollisesta etunimestään ei ole mitään tietoa.
Vapautettuna Caecilius päätyi Ennuksen tuttavapiiriin[6] ja hän aloitti kreikkalaismallisten komedioiden (fabulae palliatae) kirjoittamisen uuden attikalaisen komedian tyyliin. Jotkut tutkijat[7] uskovat Caeciliuksen valinneen komedian välttääkseen kilpailuasetelman tragedioita kirjoittavan Enniuksen kanssa. Aluksi Caeciliuksen komediat eivät saavuttaneet suurtakaan suosiota, mikä saattoi johtua hänen puutteellisista latinantaidoistaan.[8] Myöhemmin kuitenkin tulivat maine ja kunnia myös Caeciliuksen tuotannon osaksi ja Caecilius nostettiin latinankielisen kirjallisuuden suurten nimien joukkoon. Ensimmäisellä vuosisadalla eKr. elänyt runoilija Volcacius Sedigitus nosti muodostamassaan runoilijakaanonissaan[9] Caeciliuksen ensimmäiselle sijalle fabula palliatan kirjoittajista, Plautuksen yltäessä toiselle sijalle ja Terentiuksen jäädessä kuudenneksi. Volcacius Sedigituksen ohella Caeciliusta ihailivat useat muut antiikin kirjailijat, esim. Varro (Men.399) [10] kiittelee hänen näytelmiensä juonikuvioita ja Horatius (epist.2.1.59) tyylin arvokkuutta (gravitas).
Vaikka antiikin auktorit Caeciliusta ylistivätkin, jää hän usein vaille suurta huomiota kirjallisuudenhistoriassa. Tämä johtuu siitä, ettei Caeciliuksen näytelmistä ole meille säilynyt kuin jokseenkin vähäinen määrä fragmentteja, joista suurin osa on vain yhden tai korkeintaan kahden säkeen mittaisia. Säilyneitä fragmentteja on 177 kappaletta ja ne jakautuvat 194 säkeeseen. Näytelmien nimiä tunnetaan yli neljäkymmentä ja kaikki hänen näytelmänsä edustavat fabula palliata-komediaa. Näytelmien otsikot ovat joko kreikankielisiä (32 kpl), latinankielisiä (8 kpl), tai sitten niillä on sekä latinan- että kreikankielinen nimi (2 kpl). Kaikki fragmentit ovat peräisin Caeciliusta kommentoineilta, myöhemmiltä kirjailijoilta. Tärkein tässä yhteydessä lienee 300-luvulla vaikuttanut grammaatikko Nonius Marcellus, jolta on peräisin noin sata Caecilius-lainausta. Aulus Gellius (2.23) on säilyttänyt pisimmän fragmentin vertaillessaan Caeciliuksen näytelmää Plocium Menandroksen samannimiseen (Plokion) esikuvan kanssa.
Caeciliusta on perinteisesti pidetty välittäjänä Plautuksen ja Terentiuksen toisistaan poikkeavien kirjoitustyylien välillä, sattuuhan hän ajallisesti näiden kahden kirjailijan välille. Caeciliuksen tyylissä on paljon yhteistä Plautuksen kanssa, mutta mahdollisesti hän oli uskollisempi kreikkalaisille esikuvilleen, joista tärkein on ehdottomasti em. Menandros. Tämän vuoksi ja siksi, että hänen näytelmien kreikankielisten nimien osuus on ylivoimainen, on ajateltu Caeciliuksen pyrkineen Plautusta enemmän tuomaan kreikkalaista vaikutusta roomalaiseen komediaan. Aulus Gelliuksen vertailu kahden auktorin välillä paljastaa kuitenkin Caeciliuksenkin mukailleen kreikkalaisia esikuvia melko vapaasti.
Jos Caeciliuksen syntymävuosi on tuottanut tutkijoille päänvaivaa, niin ongelmia on myös hänen kuolinvuotensa selvittämisessä. Hieronymuksen (a.Abr.1838) mukaan Caeciliuksen elämä päättyi Enniuksen kuolemaa seurannenna vuonna: [Caecilius] mortuus est anno post mortem Enni. Enniuksen kuolinvuodesta ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta, vaan sen on ehdotettu olevan joko 169 tai 168 eKr. [11] Ongelmia tuottaa myös Suetoniukselta[12] peräisin oleva maininta nuoresta Terentiuksesta, joka luki Andria-näytelmäänsä vanhalle Caeciliukselle. Kyseisen näytelmän tiedetään ilmestyneen vasta vuonna 166, joten tämä siirtäisi Caeciliuksen kuolinhetkeä myöhemmäksi. Tätä mainintaa on pidetään kuitenkin anekdoottina, jolla ei ole pohjaa tosielämässä ja oletettavasti Caecilius olikin tuona kyseisenä ajankohtana jo kuollut.
[1] Kappaleen 1.2. lähteet, ellei toisin mainita: Conte 65-67, Guardì 7-28, NP 895-897 Warmington xxvii-xxix, Wright 87-126
[2] Arviot syntymäajasta vaihtelevat vuosien 230-220 välillä.
[3] Hier.chron.a.Abr.1838
[4] Statius-nimi on herättänyt kiinnostusta tutkijoiden keskuudessa. Jo antiikissa Aulus Gellius (4,20,12-13) on aihetta käsitellyt, hänen mukaansa Statius oli orjan nimi, ja siksi myös orjana Roomaan saapuneen Caecilius Statiuksen nimi: ’Statius’ autem servile nomen fuit. Plerique apud veteres servi eo nomine fuerunt. Caecilius quoque ille comoediarum poeta inclutus servus fuit et propterea nomen habuit ’Statius’. Sed postea versum est quasi in cognomentum, appellatusque est ’Caecilius Statius’. Todennäköisesti Statius oli kuitenkin yleinen itaalinen individuaalinimi ja Statiuksen alkuperäinen nimi.
[5] Tästä lähtien käytän itsekin tekstissä vain nimeä Caecilius.
[6] Hieronymus (chron.a.Abr.1838) mainitsee hänen olleen Enniuksen contubernalis, joka voi tarkoittaa paitsi sotilastoveria kuin asuinkumppaniakin. Jotkut tutkijat ovat tulkinneen Caecliuksen olleen Enniuksen oppilas. Vaikka miesten välisen suhteen laadusta ei ole täyttä varmuutta, on selvää, että he olivat tuttavia keskenään.
[7] esim. Warmington
[8] huonoksi latinistiksi häntä moittii esim. Cicero (Att.7,3,10: … malus enim auctor latinitatis [Caecilius] est)
[9] Kaanonin sisältävä runo on säilynyt lainauksena Aulus Gelliuksella (15,24): …”Caecilio palmam Statio do comico ./ Plautus secundus facile exsuperat ceteros. /dein Naevius, qui fervet, pretio in tertiost./si erit, quod quarto detur, dabitur Licinio…/.in sexto consequetur hos Terentius”…
[10] In argumentis Caecilius poscit palmam, in ethesin Terentius, in sermonibus Plautus.
[11] Em. vuosi on peräisin Cicerolta (Brut.78), toinen Hieronymukselta (a.Abr.1849)
[12] Suet.vita Ter.3