Salaperäisten etruskikansojen mysteerejä ja arkipäivää esitellään Villa Giulia -museossa. Museorakennus itsessään on jo nähtävyys, kyseessä on jälleen yksi viehättävä renessanssihuvila, joka on rakennettu 1500-luvun puolivälissä hallinneen paavin kesäpaikaksi (not bad). Sijainti ei kuitenkaan ole mistään kotoisin; näköaloja ei ole nimeksikään. Museon alue tunnetaan myös instituuttighettona, sillä sinne on syntynyt useiden tutkimuslaitosten keskittymä, mm. ruotsalaiset pitävät majaa täällä, samoin British School (ei käy kateeksi).

Muutaman aiemman visiitin perusteella museo on valikoitunut yhdeksi suosikkikohteekseni: pyttyjen ja vaikuttavien pronssiesineiden lisäksi museokävijää ilahduttavat arkaaista hymyään väläyttelevät Vejin Apollo sekä caerelaisen sarkofagin kuuluisa aviopari, kuudennen vuosisadan antia eKr.

Tämänkertaisen käynnin pieni pettymys oli se, että kaikki salit eivät olleet auki ja esimerkiksi etruskin kieltä esittelevä osa näyttelyä jäi näkemättä. Yksi onneton piirtokirjoituksella varustettu vaasi oli sijoitettu vihoviimeiseen vitriiniin ns. Chigi-olpen kanssa, niin että meinasivat jäädä huomaamatta. Pyrgin kultataulut, joissa on harvinainen kaksikielinen teksti -etruskia ja puunia(?) – olivat kuitenkin näytillä. Edellisen kerran näin nämä laatat Pariisissa puolitoista vuotta sitten foinikialaisista kertovan näyttelyn yhteydessä.

Uutta (ja tilapäistä) olivat modernit kuvaukset etruskikansoista (”Etruscomix”) muutaman kuulun sarjakuvapiirtäjän kynästä. Hieman pettymys se(kin) näyttely, Mananrankin kaikki naishahmot olivat siveästi täysissä pukeissa….

Enivei, suosittelen.

Vastaa