Wihuri-vuoden ensimmäinen kvartaali tuli ja menikin jo. Ehdin joulukuun alussa jo käymään Suomessa, mm. tanssimassa siskon häitä (aamuviiteen).  Tästä kuitenkin luvassa oma postaus.

Ensimmäinen jakso Roomassa-oloa on ollut arvosanaltaan about 10 tai ainakin papukaijamerkki. Blogissa olen päässyt mainostamaan kaupungin (ym.) nähtävyyksiä, tässä vielä lyhyt katsaus muutamaan muuhun kivaan:

Ruoka (ja juoma) on vaan NIIN hyvää. En liene ensimmäinen italialaisen ruoan hehkuttaja, mutta so? Aamukahvi on hyvää. Ja aamupäiväkahvi on tosi hyvää. Ja samoin päiväkahvi ja illallisen jälkeinen espresso. Punaviini on hyvää. Eikä maksa maltaita, eikä edes mitään viinin aineosia (osa vähintäänkin 2. sarjassamme ontuvat kielikuvat). Siksi onkin kiva pistäytyä ulkona syömässä, kun koko illallisen juomineen saa kohtuullisella hinnalla (itse asiassa koko hoidon saa halvemmalla kuin Suomessa ravintolapullon viiniä…). Pizza on hyvää. Se on hyvää päivällä, palapizzana (pizza rustica) ja illalla sillee lautaselta. Roomalainen pizza on se ohutpohjainen, Napolissa saa paksupohjaista. Ja se pohja on paistettu puu-uunissa. Liha on hyvää (ja se tekee ihmisen onnelliseksi). Etenkin suurella mielihalulla olen syönyt lammasta, joka on, no hyvää. Kasvispihvejä ei btw ole olemassa (joo joo tiedän kyllä hyvin, että lihansyönti ei ole mikään ekoteko, mutta minkä sille mahtaa että liha on heikko ja lihan himo vahva). Ravintola jossa kannattaa kokeilla pihviä: Il Vascello dai Sardi. Kala on hyvää. Etenkin jos sitä saa yhdeksän ruokalajin illallisella, jonka päättää sitruunasorbetti (muut ruoat kala- &äyriäisannoksia). TJEU: Piccolo Molise Srl. Tietyllä varauksella myös rehut ovat hyviä: jos ne on marinoitu / grillattu / paistettu. On se vaan kumma, miten suola ja öljy tekevät ihmeitä… Kokeile antipasto-pöytää ravintolassa Scarpone.

Tässä alkamassa tieteellinen ja korkeatasoinen viininmaistelu Villa Lanten terassilla. Maisteltavana vino novelloa, italialaisten ”Beaujolais Nouveau”.:

Jalkapallo:  jalitsu / fudis (= calcio) on italialaisten uskonto (katolisuudesta viis).  Sunnuntai on pyhä, koska silloin pelataan palloa. Oma suosikkijoukkueeni on kelta-punainen AS Roma, jonka paikallinen vihollinen on Lazion joukkue. Paikallisottelut (derby) ovat jännittäviä tilaisuuksia, jolloin mm. koko Gianicolo raikuu huudoista, jotka tulevat kukkulan juurella sijaitsevasta Regina Coeli -vankilasta…  Itse olen päässyt kokemaan jalkapalloilun hurmaa Calciatori ”i francesi” di Ponte Marconi -nimisessä harrastelijajoukkueessa. Olen innokkaasti juoksennellut kentällä pallon perässä kun pojat (ja pari muuta tyttöä) pelaavat oikeesti. Pelien jälkeen juodaan olutta ja syödään pizzaa. Joukkueessa on 8 pelaajaa ja säännöt ovat perusjalkapallosta hieman lievennetyt. Myös 5 hengen tiimeillä pelataan. Näitä palloilulajeja kutsutaan nimillä calcetto ja calciotto.

Instituuttien kemut: Roomassa toimii useita antiikin- ja keskiajan tutkimukseen keskittyneitä instituutteja. Tutkimuksen ohella instituutit järjestävät jos jonkinlaisia kissanristiäisiä luennoista, seminaareista ja konserteista erilaisiin kekkereihin. Tänä syksynä pääsin osallistumaan ranskalaisten (L’École française de Rome)  ja hollantilaisten (Koninklijk Nederlands Instituut te Rome) juhliin. Molemmissa oli tarjolla ruokaa, juomaa ja tanssia. Ihmisiin on huomattavasti helpompi tutustua boolimaljan äärellä kuin kuivakoissa seminaareissa, joissa  näitä samoja naamoja toki näkee. Tunnettu tosiasia on myös se, että seminaareissa parhaat ideat esitetään esitysten ulkopuolella, mahdollisesti rinfrescon nauttimisen yhteydessä…
Suomalaiset ovat perinteisesti järkänneet vappukemut, joten niitä odotellessa 😉

Olen myös ehtinyt viihdyttää itseäni lukemalla kirjoja (Italian TV:tä en juuri kellekään suosittele). Tässä esimerkki parhaimmistosta, A.S. Byattin The Children´s book:

On siis kivaa pidellyt.