Heleijaa. Epuh lähti kentälle ties kuinka monetta kertaa (no, virallisesti kaiketi kyseessä on seitsemäs kenttäkausi) kaivelemaan menneitä Pompejin korttelissa IX,3. Tämän vuoden kohteita ovat korttelin länsilaidalla sijaitsevat kaupalliset tilat, kulmassa sijaitseva suurehko leipomo ja yksi yksityistalo (joka sekin lienee ollut osin kaupallisessa toiminnassa kaupungin tuhon hetkenä). Arkeologisten kohteiden lisäksi myös seinämaalauksia tutkitaan, mm. aiemmista kaivauksistamme löytyneitä seinämaalausfragmentteja on pantu kuriin ja järjestykseen. Maalauksia kävi ihmettelemässä peräti eräs baskilainen kemistiryhmä, mittaillen saastepitoisuuksia seinistä ja museoon viedyistä maalauksista laserpyssyjen näköisillä laitteillaan. Opimme siinä samassa muutaman sanan baskia, mutta lahjakkaasti olen unohtanut kaiken oppimani.

Arkeologiryhmä pääsi heti kauden alussa leikkimään apinaa ja turistiopasta kadunvarren taloja tutkiessa. Vaikka suurin osa vierailijoista onkin mainiota ja mukavaa sakkia, joukkoon mahtuu useampikin totaalinen pölvästi, joka ei edes tiedä missä kaupungissa on kulkemassa. Pääosin turreja kiinnostaa nähdä muhinointia (”lupanare:  seuraavasta kadunkulmasta oikealle ja ensimmäinen vasemmalle”) ja kuolemaa (”kipsivalokset kuolleista pompejilaisista: alas ja vasemmalle, kartassanne nro 56, olkaa hyvä”). Ja ei, timantteja / kirkkoja / kultaa EI ole löydetty. Mutta löysinpä kuopan ja lattian, muuten myös muutama vessa, seinänpätkä ja metritolkulla putkia / vesikanavia on löytynyt.

Tänä vuonna onnistuin saamaan myös mahapöpön, joka pilasi ainoan vapaan viikonlopun. Tylsää.

Hauskaa ja erilaista sen sijaan oli viininmaistajaiset Pompejin kaivausalueella eräänä kuumana lauantai-iltapäivänä kahvitauon jälkeen. Saimme pitkällisten selostusten kera maistella paikallista Lacryma Christi -viiniä ja ihmetellä sen maanläheistä makua, jolle tyypilliset ominaisuudet antaa huokoinen hohkakivimaasto. Oli hyvää. Aiemmat campanialais-viinikokemukset ovat jättäneet suuhuni hieman liian tympeän maun, joten onneksi sain uutta näkökulmaa tähän viiniasiaan. Muuten Pompsun suunnilla olemme kannattaneet Tavernelloa valmistavaa viiniyritystä.

Parhaillani istun Roomassa, siistissä ja rauhallisessa pikkuasunnossani Lantessa, jonne saavuin pariksi päiväksi kesken kenttäkauden esiintymään AIACin seminaarissa. Samalla yritän hoitaa suhteita maailmaan ja istua netin ääressä setvimässä säköposteja / facebook-viestejä / blogia.