Suomen Rooman-instituutin pitkäikäisimpiin ja suosituimpiin perinteisiin kuuluu ns. villisikaretki.

Tradition ensihetket sijoittuvat jonnekin hamaan 60-luvun alkuun, jolloin Villa Lanten johtajana toimi historioitsija ja viininystävä Jaakko Suolahti. Hän oli tutustunut Roomasta hieman itään sijaitsevan Olevano Romanon kaupunkiin ja päätynyt paikalliseen ravintolaan, jossa villisian juuri kaatanut metsästysseurue kerskaili uroteostaan. Villisikaa, joka tarjoiltiin liekitettynä, riitti myös suomalaisryhmälle. Koska Olevano R. sattuu olemaan myös hyvää viiniseutua (knoppitiedon ystävät huom.:paikallinen viini tehdään cesanese-nimisestä rypäleestä, jota ei juuri tämän viinialueen ulkopuolella tavata) jäi lounasvierailu villisikaravintolassa elämään lantelaisryhmien vierailuohjelmistoon ja Sora Maria & Arcangelo -ravintolassa on vuosikymmenten kuluessa vierailtu lukemattomia kertoja. Itse pääsin mukaan tänä viikonloppuna toista kertaa.

Mutta taisin mennä asioiden edelle. Kyseinen herkkulounas on ainoastaan osa kokonaisuutta. Retkeen kuuluu tietenkin ruokahalua nostattava raunio/museokierros läheisissä kohteissa. Tavan mukaan ensin on tutustuttu Praenesten (nyk. Palestrina) kaupunkiin ja lounaan jälkeen Subiacon luostareihin. Tällä kertaa tuo viimeksimainittu jäi pois ohjelmasta, saimme lounaaseen kulutettua yli neljä tuntia, joten aika kävi vähiin. Subiaco tunnetaan myös pahamaineisen Lucrezia Borgian syntymäkaupunkina, joten aion ehdottomasti vielä vierailla kyseisessä paikassa.

Praenesten tärkein nähtävyys on Fortuna Primigenian temppeli, tai lähinnä sen jäänteet. Temppeli itse on sijoitettu upealle paikalle, josta on mahtavat näköalat ja jossa voi hyvin ymmärtää, miksi juuri tämä kaupunki on ollut merkittävä alueen hallitsija menneinä aikoina. Itse temppelistä on melko vähän jäljellä, ja paikalla onkin – yllätys yllätys – palatsi (paikkaa ovat hallineet sellaiset mahtisuvut kuin Colonnat ja Barberinit).

Unohdin ladata kameran akun, joten kuva temppelin edustalta kaupunkiin päin on edelliseltä reissulta v. 2005 (kuvaaja Tanja Myller, mukana kuvassa myös Ilkka Kuivalainen):

Palatsin sisään sijoitetussa museossa on nähtävänä paitsi temppelin rakenteita myös ns. Niili-mosaiikki, valtavan kokoinen lattiamosaiikki (nyt seinälle nostettuna), joka kuvaa eksoottista, tulvivaa Niiliä ja sen tuttuja & tuntemattomiakin eläimiä. Mukana mm. ovela krokotiili ja oma suosikkini mahtaileva mikä-lie-käärme:

(valitettavasti kärmeksestä ei löytynyt parempaa kuvaa)

Kun maisemia, museota ja mosaiikkia on ihailtu tarpeeksi kauan, on selvää että tulee nälkä ja jano. Ja siihen Olevano auttaa. Saavuimme puolen päivän jälkeen ravintolalle, jossa meitä odotti valmis menu. Ennen liekehtivää villisikaa tarjolla oli sellaisia suussasulavia alkupaloja & primoja kuten pappardelle-nauhapastaa jäniskastikkeella. Ja sitä viiniä tietenkin. Viimeisenä tarjoiltiin grappaa, jonka kuitenkin jätin väliin. Tämänkertaisessa ryhmässä oli mukana paitsi Lanten väkeä myös Suomen silmäätekeviä, enkä voi kyllä jättää kertomatta lounaan jälkeen sattunutta tapausta. Bussimme viereen oli pysäköity (väärin) erään tunnetun suomalaisen hissiyhtiön huoltoauto ja tuulilasissa odotti sakkolappu. Hissiyhtiön hallituksen pj. asetti oman käyntikorttinsa sakkolapun mukaan. Mahtoi kuskilla olla hauskaa havaitessaan kuinka suomalaisyrityksen valvontakoneisto pitää silmällä ruohonjuuritasoa(kin) 24/7….

Lounaan jälkeen pysähdyimme vielä ostoksille. Mukaan tarttui viiniä ja grappaa, joskaan kukaan ei tainnut saada mukaansa 90 snt./litra maksavaa punkkua, jota oli saatavilla suoraan tankista kuin bensa-asemalla 😉

Vastaa