Jolloti joo, sinne meni joulu ja joulukuukin melkein. Roomalaisesta joulunvietosta en edelleenkään tiedä juuri mitää mullistavaa. Kai ne syö ja juo ja viettää aikaa perheen kesken. Ihan kuin normaalit ihmiset. Jouluvaloja on jokseenkin hillitysti (paitsi Villa Lanten pihalla, jonka pihalle tuodun kuusen valoja kadehtisivat varmasti kaikki Helsingin thai-hierontapaikat), eikä joululauluja kuule lainkaan tarpeeksi. Samankaltaista lahjahässäkkää ei ainakaan kaupungin keskustassa tunne, kuin esim. Helsingissä, sillä suurimmat ostoskeskukset ovat kaukana keskusta-alueelta. Iso ostoskatu, Via del Corso oli kylläkin osin suljettu pyhiä ennen, jotta lahja-asiossa porhaltavat ihmiset saisivat vapaasti tukkia koko kadun. Mutta eipä siellä sunnilla mitän ostettavaa ollutkaan, mm. tavaratalo La Rinacente on pettymys (ihan minä vuodenaikana tahansa), sehän on lähinnä iso vaatekauppa. Ei ole kauppa ansainnut englanninkielistä nimeä department store, jos sieltä ei löydy sen enempää osastoja kuin perus-Seppälästä.

Kirkkoihin ilmestyvät seimiasetelmat kertovat miksi joulua niin monen mielestä vietetään (vrt. italiankielinen nimitys natale). No, saahan sitä uskoa. Minä uskon enemmän joulupukkiin. Piazza Navonalla oli krääsätori, jossa useissakin kojuissa oli myynnissä seimiasetelmaan kuuluvia hahmoja: itämaan tietäjiä, navetan eläimiä, Maria ja Joosef ja tiedättehän. Napolissa on peräti kokonainen katu omistettu seimirojua myyville kauppiaille. Ja kuten vanha professorini on kertonut, näistä voi saada koko muun tarpeiston hankittuaan vielä Jeesus-lapsen kaupan päälle. Hyvä diili.

Nissisen perheen jouluhässäkkään kuului kiertelyä kaupungilla, glögitilaisuus Villa Lantessa (mukana mm. Tiernapojat), ruokailua mm. Da Bruno ai quattro venti – ravintolassa sekä Lanten terassilla (tarjolla mm. ihanan tuoretta rucolaa, jossa maistuu se aurinko) ja ekskursio Pompejiin. Lumen sijasta niskaan saimme useita sadekuuroja. Siis pääasiallisesti suomalainen joulu siirrettynä italialaiseen ympäristöön (lämpimännihkeään sellaiseen). Joulurauhan julistuksenkin olisi voinut ilmeisesti netistä kuunnella, jos olisi tajunnut asettua toimivan yhteyden päähän oikeaan aikaan.

Mahtava jole l. joululeipä

Hauvat nokosilla Forumin kylpylässä Pompejissa.

Joulupukko (Babbo Natale) toi kiltille Lauralle paljon lahjoja, ja etenkin kirjoja. Suosikkini näistä on ehdottomasti Monica Fagerholmin Amerikkalainen tyttö, jota en aiemmin olekaan ehtinyt lukea. Ja kun kerran Säihkenäyttämö on jo julki, niin tämä piti saada käsiin! Toinen erityisen ilahduttava tuttavuus oli kirja nimeltä Pieru – bongarin opas. Kirjassa esitellään havainnollisesti eri pierulajit ja mukana on myös ääninäyte erityyppisistä kaasupäästöistä. Audiovisuaalisesti toimiva sekä sisällöltään informatiivinen ja havainnollinen teos, jonka pitäisi löytyä jokaisen suomalaisen sivistyskodin kirjahyllystä. Selvästi Finlandia-palkinto-kamaa, toivottavasti Nemo-kustannus ymmärtää lähettää opuksen kisaamaan!

Kivaa ja hienoa. Ensi vuonna sitten hankien keskellä!

2 thoughts on “Natale

  1. Noin joulun aikaan tuo Rooma vaikuttaa aika rauhalliselta kaupungilta. Pitää tulla käymään sielpäi viel kesäaikana. 🙂

Vastaa