Lokakuun loppu kului parin päivän mittaisella vierailulla Firenzeen. Kaupunki ei täysin vastannut odotuksia, joskin yllätys oli pääosin positiivinen. Luulin joskus, että Firenze olisi suurkaupunki ja jotenkin merkittävä tekijä myös modernissa Italiassa, mutta kuinka ollakaan, kaupunki on asukasmäärältään about Espoon  kokoinen (no, pientä liioittelua, mutta kuitenkin) turistirysä, joka elää ja hengittää amerikkalaismatkailijoiden varoin. Vierailijoita kun kaupungissa riittää saman verran vuosittain kuin Roomassa. Se näkyy. Pieni historiallinen keskusta, centro storico, on kuin Disneyland: viehättäviä pikku kujia ja upeita rakennuksia, siistiä ja kodikasta, eikä missään juuri näy kaupungin alkuasukkaita (lienevät piilossa jossain lähiöissä, joihin matkailijat eivät eksy) ja joka paikassa puhutaan englantia.

Mutta turistivirran ymmärtää, tähän kaupunkiin rakastuu ensi silmäyksellä. Ihmettelen, ettei kukaan tuttavistani ole erityisemmin hehkuttanut keskustan tuomion temppeliä, Duomoa, joka on aivan varmasti yksi kauneimpia uskonnollisia rakennelmia maailmassa. Ainakin ulkoa: fasadi on toteutettu monivärisenä valkoisesta, vihreästä ja punaisesta marmorista. Pietarinkirkko ei o mittää, Firenzen Duomo se olla pittää!


Yksi vetonauloista, Uffizin galleria, on yksi maailman tärkeimpiä taidekokoelmia, joka altistaa Stendhalin syndroomalle: päätähuumaava määrä saleja täynnä taidetta ja kauneutta. Täällä varsinkin ymmärtää miksi mestarit ovat mestareita. Etenkin Michelangelon ”Pyhä perhe” erottui edukseen täydellisenä teoksena kaikenlaisen suttuisen piperryksen keskellä. Museoon ei kannata jonottaa, vaan lippu on suositeltavaa hankkia etukäteen netistä tahi antaa hotellivirkailijan hoitaa varauksen.

Kaikkialla Firenzessä törmää Medicien muinaiseen mahtisukuun ja suosituksen arvoinen käyntikohde on Medici-Riccardin palatsi, aivan kivenheiton päässä Duomosta (toisaalta, jos aikoo kiviä keskustassa heitellä, niin Duomolta ulottuu suurimpaan osaan nähtävyyksiä, sen verran pieni keskusta on).

Daavidin patsas Galleria dell’Accademiassa kuuluu myös must-käyntikohteiisiin. Ja sen kyllä huomaa. Lippu näyttelyyn maksaa 10 €, eikä esillä ole juuri mitään muuta kuin tuo patsas. No, toki joitain kipsipystejä, sekä lisää uskonnollisaiheisia maalauksia, jotka kyllä kärsivät inflaatiosta Uffizin jäljiltä (voisiko muitakin aiheita käsitellä kuin Madonnaa ja Jeesuslasta / Marian ilmestystä / Ristin Kiesusta, kysyn vaan??). Uffizzissa sentään päästiin aihepiirissä myös perversioiden pariin: yllättävän (?) suositut teemat olivat irtileikatut päät (Judith & Holofernes, Salome & Johannes Kastaja) sekä eläimiinsekaantuminen (ts. Leda joutsenen kera oli täysin yliedustettu antiikin kuva-aihe). Epäselväksi jää kertooko tämä enemmän taiteiljoiden / taideteosten tilaajien henkisestä tilasta kuin taidekokoelman kerääjistä (no, ainakin jossain määrin nuokin kategoriat menevät päällekäin, joten …).

Välttämätön antiikkiannos on nautittava paikallisessa kansallismuseossa, jossa esillä etenkin etruski-esinestöä (ollaanhan Toscanassa) sekä egyptiläistä materiaalia. Ja mitä materiaalia tarjolla onkaan, mm. koptilaisia tekstiilejä, esim. aivan hillittömän hienot villasukat ja Fayyumin muotokuvia, joista jo aiemmin postasin.

Rooman verrattuna Firenze on siisti ja hiljainen ja pizzat ovat paksupohjaisia ja ylenpalttisia täytteissään. Tässä kuva-aineistoa komparatiivisesta pizzatutkimuksesta:

Pizzan (ja oliiviöljyn ja chiantin ja muiden herkkujen) ohella Firenzessä voi ostaa seuraavia asioita: nahkaa eri muodoissa, paperitavaraa, kenkiä ja kirjoja. Siinäpä se.

(tai no vielä:) Arno ja yks vanha silta:

5 thoughts on “Renessanssin teemapuisto

  1. Voisitko lähettää mulle tollaset koptilaiset villasukat? Täällä on kylmä hrrr…!

  2. Noi villasukat on ihan mahtavat, tosin kantakavennuksesta vois olla martoilla jotain kommentoitavaa.
    Kärsitkö nyt sitten sydämentykytyksistä, pyörrytyksestä, huimauksesta ja oletko hiukan sekaisin? Mulla on kohta Tukholman syndrooma, alan rakastamaan tätä tietsikkaa joka ei anna mun lähteä johonkin oleen reipas.
    Ihanan kuullosta menoa sulla siellä, en malta päästä sinne saapastelemaan!

  3. Tervetuloa tänne, ja omat villasukat mukaan! Huimausta tuli ja takastulon jälkeen meinasin laatata kun näin kuvan jostain Uffizin gallerian taulusta netissä. Siis rajansa kaikella, kauneudellakin 😉

  4. Pingback: Viime retkellä

Vastaa