Tervetuloa Aarhusin, eli Tanskan omaan Joensuuhun. Aarhusin historia ulottuu kauas menneisyyteen viikinkiajalle, jolloin paikkakunnan nimi oli Aros, jokisuu. Jokien laskukohdat ovat erityisen sopivia kauppa- ja asutuspaikoiksi, joten vastaavan nimisiä asutuskeskuksia tunnetaan moniaalta. Itselleni (toistaiseksi) läheisin on tietenkin Rooman satamakaupunki Ostia, jonka nimi on peräisin suuta sekä ovea merkitsevästä ostium-sanasta. Myös Aros-nimen loppu-os on suku latinalle. Ja sattumoisin opin viisailta ystäviltäni somessa että samaa perua on myös Oslo, eli Lo-joen suu ja että Uppsalan nimi oli alkujaan Östra Aros, ts. itäinen joensuu.

Viikinkien historiaa esitellään Aarhusin keskustassa, varsin modernissa museossa, jossa ei ole lainkaan henkilökuntaa, vaan kaikki hoituu elektronisesti. Tuomiokirkon naapurissa sijaitsevassa kellaritilassa pääsee tutustumaan Aarhusin varhaisimpiin vaiheisiin. Näyttely perustuu alueella 1960-luvulla tehtyihin kaivauksiin ja etenkin viikinkiaikainen asuminen on hyvin edustettuna näyttelyssä, jossa pääsee tutustumaan tavallisen aroslaisen jokapäiväiseen elämään. Mukana on myös yksi epäonninen kaupungin asukas, joka oletettavasti joutui murhan uhriksi ja jonka luuranko on modernien museovieraiden pällisteltävänä.

Aarhus perustettiin 700-luvulla ja se laajeni voimakkaasti 900-luvun aikana.

Näyttelyssä etenkin tavallisten kaupunkilaisten asuminen ja elämä on hyvin esillä. Kaupunkilaiset asuttivat tonttejaan, joissa asuintalot ja eläinsuojat. Taloissa oli usein myös erikoistuneita työtiloja.

Rekonstruktio asuintalon sisätilasta keittoastioineen ja kangaspuineen. Osa varhaisista taloista oli ns. kuoppataloja (grubehus), jotka oli osittain kaivettu maan alle. Tällaista talotyyppiä on tavattu Tanskassa kivikaudelta keskiajalle asti (kertoi Wikipedia).

Talojen perustusten lisäksi alueelta on tehty paljon esinelöytöjä, kuten kuvassa näkyviä kangaspuunpainoja, avaimia, koruja ja solkia. Myös useita luusta valmistettuja tiheitä kampoja oli esillä näyttelyssä, mikä mielestäni kertoo siitä ettei mielikuva viikinkimiehistä resuisina takkupartoina ehkä pidä paikkaansa todellisuuden kanssa 🙂

Näyttelyssä oli esillä myös riimukiven kopio. Osaatko lukea tekstin?

Avuksi tulkintaan

Alkuperäinen riimukivi, Hørningstenen, on peräisin hieman Aarhusin ulkopuolelta ja siinä lukee:

tuki : smiþr : riþ : stin : ift ¶ þurkisl : kuþmutaR : sun : is : hanum ¶ kaf : kul : uk : frialsi

Tóki Smiðr reisti stein ept Þorgísl Guðmundar son, er honum gaf gull(?) ok frelsi.

Tóki Smith raised the stone in memory of Þorgísl Guðmundr’s son, who gave him gold(?) and freedom.

Ylläolevan tekstin kopioin kätevästi The World Tree Projectin sivuilta (kiitos vain), jossa lisää tietoa: http://www.worldtreeproject.org/document/2325.

Alkuperäinen kivi on näytillä Moesgaard Museumissa, joka vastaa myös Aarhusin Viikinkimuseon näyttelystä.