Kristinusko kävi kääntymässä Britanniassa jo roomalaisaikana, mutta varsinaisesti kristillisen kirkon tarina saarella alkaa varhaiskeskiajalla, 500-luvun lopulla. Englantilaisen kristinuskon kehtona voidaan pitää nykyistä kotikaupunkiani Canterburya, jonka arkkipiispa onkin anglikaanisen kirkon pääjehu (vain monarkki on maallisessa hierarkiassa korkeammalla). Arkkipiispan työympäristönä on komea katedraali, jonka historia juontuu aina 590-luvulle, kristinuskon toiseen tulemiseen. Paavi Gregorius I (myös tunnetaan lisänimellä Suuri) lähetti benediktiiniläismunkki Augustinuksen Roomasta käännyttämään Kentin kuningas Ethelbertiä vuonna 596. Kuninkaan puoliso, Bertha oli jo kristitty, ja itse asiassa suostunut kuningattareksi sillä ehdolla että saisi harjoittaa avioliitossaankin omaa uskoaan. Berthan oma, Martinus Toursilaiselle omistettu, yksityskappeli hieman Canterburyn kaupunginmuurien ulkopuolella toimi Augustinuksen päämajana käännytystyön aikana ennen oman luostarin (St. Augustine’s Abbey) sekä katedraalin valmistumista. St. Martin’s on edelleen toiminnassa ja vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kristillinen kirkko Briteissä. Kirkko on myös Unescon Maailmanperintökohde yhdessä katedraalin ja Augustinuksen luostarikompleksin kanssa.
St. Augustine’s Abbeyn historia ulottuu myös 500-luvun lopulle: luostarin perustamisajankohta on 598. Alkujaan luostari majoitti Augustinuksen kanssa käännytysmissiolle saapuneita munkkeja ja sinne on myös haudattu Kentin kuninkaita sekä Canterburyn arkkipiispoja, ensimmäisenä itse Augustinus. (Nykyinen arkkipiispa, Justin Welby, on järjestyksessä 105. viranhaltija.) Kuningas Henrik VIII lakkautti luostarin anglikaanisen kirkon luomisprosessin yhteydessä 1538 ja otti luostarin tilat kuninkaallisen perheen haltuun. Nykyään luostari on raunioina, joiden seassa on mukava käyskennellä aurinkoisena päivänä ja napsia selfieitä.
Luostari itse on aidatulla alueella, jonne pääsy vaatii pienen sisäänpääsymaksun. Historiallisia nähtävyyksiä voi kuitenkin bongailla ilmaiseksikin, vaikkapa koiranulkoilutuksen ohessa. Mukavan metsälenkin
yhteydessä voi törmätä esimerkiksi 1200-luvulla rakennettuun vesilaitokseen (ns. conduit house), joka kuljetti vettä Augustinuksen luostariin.
Kolmas ja epäilemättä kuuluisin arvorakennus Canterburyn maailmanperintökohteessa on itse katedraali, jonka ensi vaiheet ulottuvat myös samaan ajankohtaan edellisten kanssa. Vanhimmista, Augustinuksen ajalta peräisin olevista osista ei ole säilynyt juuri mitään. Katedraalia uudistettiin usein jo pian rakentamisen jälkeen ja vuonna 1070 normannihallitsijat rakennuttivat kirkon uudestaan suuren tulipalon jälkeen. Rakennus on käynyt läpi useita muutostöitä tämänkin jälkeen, ja on parhaillaankin rakennustelineiden ympäröimä.
Englannin katolisen kirkon ja myöhemmin anglikaanisen kirkon keskuksena vuosisatoja toiminut katedraali on varmasti todistanut toinen toistaan kiinnostavampia tapahtumia. Dekkarinystävän mielikuvitusta kutkuttanee etenkin keskiaikainen murhatarina, jossa uhriksi päätyy tuolloinen arkkipiispa Thomas Becket. Becketin tarina päättyi verisesti vuonna 1170, jolloin arkkipiispaansa kyllästyneen kuninkaan kätyrit päästivät tämän päiviltä katedraalissa. Murhapaikalla alkoi tapahtua ihmeitä, minkä ansiosta katedraalista tuli suosittu pyhiinvaelluspaikka.
Becket julistettiin pyhimykseksi pari vuotta marttyyrikuolemansa jälkeen. Canterbury tunnetaan myös lukuisista muista pyhimyksistä, kuten pyhästä Alphegesta (aka Ælfheah), joka koki loppunsa hurjistuneiden viikinkien käsissä vuonna 1012 ja pyhästä Anselmista, joka kuoli 1109 ja kanonisoitiin 1163. Molemmat herrat olivat toimineet pyhän Tuomaksen tavoin Canterburyn arkkipiispoina. Ennen Thomas Becketiä englantilaisten suosikkipyhimys oli St. Dunstan — myös täkäläinen arkkipiispa. Nykyään hänen nimeään kantaa suosittu ja vilkas kaupunginosa keskustan tuntumassa.
Canterburyssa voi törmätä myös pyhään Radegundaan, jonka nimi vilahtelee kaupungin nimistössä. Radegunda ei itse läsnäolollaan ole kaupunkia kunnioittanut, vaan eli mantereen puolella frankkien kuningattarena. Radegunda perusti oman luostarin Poitiersiin vuonna 560 ja hänelle omistettu luostari perustettiin myöhemmin myös Englannin Doveriin. Canterburysta puolestaan tunnetaan Radegundin nimeä kantaneen hospitsin, eli pyhiinvaeltajien majapaikan, jäänteet. Hospitsi toimi yhteistyössä doverilaisluostarin kanssa ja majoitti tämän munkkeja näiden asioidessa Canterburyssa.
Canterburyn kaupungin alueella toimi myös varhainen dominikaaniluostari, jonka alue rajautui aikoinaan nykyiseen kotikatuumme.
Mustakaapujen luostarit lakkautettiin uskonpuhdistuksen melskeissä 1530-luvun lopulla. Canterburyn dominikaaniluostarin rakennukset purettiin vuosien saatossa ja ainoa jäljelle jäänyt rakennus on luostarin entinen ruokasali. Tässä rakennuksessa toimii nykyään King’s School -nimisen yksityskoulun taidehalli. Kyseinen koulu on nykypäivänä maallinen laitos, mutta myös sen historia ulottuu aina Augustinukseen, joka perusti koululaitoksen munkeilleen pian saapumisensa jälkeen. Kuninkaalliseksi opinahjoksi se muutettiin Henrik VIII:n aikana. Wikipedian mukaan kyseessä olisi maailman vanhin edelleen toimiva koulu ja vaikka tätä on mahdotonta todentaa, varmuudella voitaneen sanoa että varsin perinteikkäästä oppilaitoksesta on kyse!
Lähteet linkeissä (myös Wikipediaa konsultoitu laajemmin).