Italiasta saa maailman parasta kahvia. Uskallan väittää näin, vaikken olekaan testannut suurinta osaa maailman kahvitarjonnasta.
Pantheonin tuntumassa kahvimaailman kärkisijoista kilpailee kaksi kuuluisaa kahvipuoluetta:
Sant’Eustachio Il Caffè (os. Piazza Sant’Eustachio, 82)
sekä La Casa del Caffè l. CaffèTazza D’Oro (os. Via degli Orfani, 84)
Koska ihmisellä ei kuulemma voi olla kahta rakastettua yhtäaikaa on valittava puolensa. Kävin siis testaamassa molempien kahviloiden tarjonnan.
Sant’Eustachion kahvi tarjoiltiin valmiiksi sokeroituna melko viehättävässä miljöössä. En ole koskaan juuri perustanut kahvilaatujen vaahdotuksista (en ymmärrä miksi niistä vaahdotaan), mutta täällä tarjotun espresson pinnalle oli kerääntynyt ihana samettinen kerros tiivistä ja herkullista vaahtoa, mm-mmm-mm…
Tazza d’Oron kahvilan sisätilat eivät saaneet pisteitä, mutta kahvi oli erinomaista. Kultakupin ovelat bisnesmiehet kuitenkin yrittävät kerätä irtopisteitä (etenkin miespuolisilta asiakkailta) ulkokahvillisilla seikoilla, ts. puolialastomilla naisilla, ks. kuva alla.
Siitä miinuspiste.
Suosikkini löytyi siis keisari Trajanuksen aikaisen marttyyrin mukaan nimetystä pyhän Eustachiuksen kahvilasta ja mukaan lähti pussilinen jauhettua herkkupapua.
Ehdoton kahvinkeittäjä-ässä löytyy kuitenkin Roomaa paljon etelämpää. Vico Equensen kaupungin juna-aseman vaatimattomassa ”Tren dy caffèe” -baarissa elämää suuremmat aamusumpit keittelee Marco Il Caffè del Professore -merkkisestä kahvista.
Mutta aina ei ole tilaisuutta nauttia kahvia vastakeitettynä bancolta. Siihen ongelmaan italialaiset tarjoavat ratkaisuksi taskukahvia, Pocket coffeeta, suklaakonvehteja espressolla täytettynä. Suklainen kahvinautinto on nyt nostettu uudelle tasolle Pocket espresson muodossa: suklaalla höystetty kahvi on pakattu pieneen rasiaan, josta herkku nautitaan pillillä imien. Täydellinen keksintö? No, ei ainakaan kovin ympäristöystävällinen…
Eustacchio on muuten selkeästi vaaleampaa paahtoa kuin Tazza d’Oro. Eikä lopulta mutteripannulla saa edes kummoista cremaa aikaiseksi, joten omaan käyttöön hankin kyllä purut Tazzasta. Sen sijaan sunnuntaikahvit kaupungilla voi hakea Eustacchiosta, Tazza kun ei ole auki. Suositan myös kokeilemaan kummankin talon granita di cafféta. Omassa vertailussani Eustacchio voitti, koska nyt lisätty sokeri toimi loistavasti, eikä siellä jäämurskan sekaan sotketa turhaa kermavaahtoa.
granita kuulostaa kokeilemisen arvoiselta. mutta cremasta en yleensä juurikaan välitä, joten pyhä E. pitää pintansa myös kotikäytössä 😉
nyt ei mökillä Kirkkonummen ei niin hyvästä vedestä keitetty suodatinliru tunnukaan huokuttelevalta…
Itse asiassa kyllä kahvi maistuu mulle justiin mökillä! Lieneekö nauttimisympäristöllä osuutta asiaan?